Jalkasieni voi tarttua yleisten pesutilojen ja liikuntasalien lattioilta, ja varpaiden hikoilu tiiviissä kengissä kuten turvakengissä lisää sen riskiä. Jalkasientä esiintyy paljon myös urheilijoilla. Diabeetikoilla se on muuta väestöä yleisempää. Jalkasieni on miehillä yleisempi kuin naisilla ja sen esiintyvyys lisääntyy selvästi iän myötä.
Jalkasieni oireilee tyypillisimmin uloimmissa varvasväleissä, joskus myös seuraavassa välissä. Varvasvälisilsa voi olla hennosti tai voimakkaasti hilseilevä. Iho on usein maseroitunut eli hautunut, rikkonainen ja punoittava. Rakkulointia saattaa esiintyä. Sieni voi levitä varvasvälistä jalkaterän alueelle.
Mokkasiinisilsasta puhutaan, kun hilseilyä esiintyy koko jalkapohjan paksuilla alueilla esim. päkiän, kantapään tai ukkovarpaan seudussa. Mokkasiinisilsa on usein oireeton tai vähäoireinen. Sieni voi olla toispuoleinen mutta ajan myötä se usein leviää myös toiseen jalkaan. Jalkasieni saattaa kehittyä rajuoireiseksi sekainfektioksi, jolloin taudinaiheuttajana on sienen lisäksi bakteeri.
Varvasvälisienen hoitona paikallinen sienivoide, puuteri tai liuos jota käytetään 1-2 viikon ajan iltaisin puhtaalle ja kuivatulle iholle. Liuos esimerkiksi Lamisil Solo 1% on kertahoitoinen ja siksi helppo. Liuos levitetään puhtaille kuivatuille jaloille ja annetaan olla 24h pesemättä jalkoja. Puuteria voi laittaa myös sukkiin ja kenkiin.
Mokkasiinisilsa paranee heikommin paikallisella hoidolla ja se hoidetaan usein suun kautta otettavalla sienilääkkeellä 2-4 viikon hoitojaksona.
Jalkasilsan hoito on tärkeää, vaikka itse tauti olisi vähäoireinen, sillä esim. rikkonainen varvasväli voi toimia infektioporttina vakavillekin bakteeritulehduksille kuten ruusulle.
On tavallista, että jalkasilsa uusii, joten jalkojen hyvästä hygieniasta tulee huolehtia. Jalat ja varvasvälit pestään päivittäin ja kuivataan huolellisesti. Sukat vaihdetaan päivittäin ja pestään riittävän kuumassa (yleensä 60 asteen pesukonepesu on riittävä). Mikäli jalkasilsa hoidosta huolimatta pyrkii toistuvasti uusimaan, on taustalta syytä poissulkea alttiutta lisäävät tekijät kuten diabetes. Myös muiden samassa taloudessa asuvien tulee tarkistaa jalkojensa iho, etteivät he huomaamattaan kanna ja tartuta silsaa.
Kynsisilsalla tarkoitetaan kynnen sieni-infektiota, jonka tavallisimmat aiheuttajat ovat silsasienet. Se on jalkasilsan ohella yleinen ihon sieni-infektio.
Sienitulehdus on varpaankynsissä huomattavasti yleisempää kuin sormien kynsissä. Toistuvat traumat tai tietyt sairaudet kuten diabetes altistavat kynsisilsalle. Kynsisilsa vaurioittaa herkästi ympäröivää ihoa ja voi olla infektioportti ihon bakteeri-infektioille. Kynsisieni on myös esteettinen haitta.
Sieni-infektio alkaa tavallisesti kynnen kärjestä tai kynnen sivusta. Sille on tyypillistä kellertävä tai rusehtava juostemainen väritys, joka etenee kynnen kärjestä kohti kynnen tyveä. Silsa leviää kynnen alla ja muuttaa vähitellen kynnen haperoiseksi ja paksuksi, mikä johtaa kynnen irtoamiseen alustastaan. Kynsisilsa voi tuhota koko kynnen. Harvinaisempaa on, että kynsisilsa kasvaa kynnen pinnassa (ns. vaikea kynsisilsa) tai että se alkaa kynnen tyviosasta. Jälkimmäinen on yleisempää puolustusjärjestelmän häiriötiloissa tai ääreisverenkierron häiriöissä.
Kynsisienen hoito on suun kautta otettava sienilääkitys, joka kestää vähintään 3-4 kuukautta. Huomioitavaa on, että sienilääkityksellä kynsisilsa paranee vain noin joka toisella. Lääkehoidon ohella jalkahoitajan suorittamat kynnenohentamiset (urealiuotus, mekaaninen hionta) saattavat edesauttaa kynsisilsan parantumista.
Kynsisienen ehkäisyssä korostuu jalkahygienian merkitys!
Jalat ovat mukanamme läpi elämän, joten on hyvä muistaa tasaisin väliajoin myös huoltaa jalkoja, sekä huolehtia siitä, että sekä sinä että jalkasi voivat hyvin.
